Agility Training

"Agi ei oo meijän harrastus, ei tää onnistu..."

ja vasta lauseeksi... "Ei saa luovuttaa"

Joo elikkä eiliset agireenit meni aika pitkäksi, kun oli parisen tyyppiä mukana, ja kaikki piti tehä tarkasti ja toistaa miljoona kertaa:D Eipä siinä, agi on mukavaa, jos koira ois innostunu. Ohjeeksi tuli hankkia jtn. joka kiinnostaa ylenpalttisesti koiraa ja se juoksis sen perässä ku hullu... hmm.... jos nyt miettii, niin riku ei tykkää leikkiä, joten kai se pitää jotain linnunsiipeä ottaa mukaan. Onneksi pääsen Nellin kanssa aloittelemaan ensikesänä reeninkiä, tähän asti koti agii ja tokoo.  Mutta ihan positiivista palautetta tuli Katrilta (kouluttaja) ja Nyt oon sit ommellu parisen hihnaa ja pantaa... Asiasta viidenteen:D Lauantain vietin Rikun kanssa Erikan luona.

Kuvia en valitettavasti saanut reeneistä, kun ei ollu kuvaaja ja muutenki oli semmonen kakka keli et luntasato ja vettäsato ja pimiää oli.

Ja Riku poika ihana keksi hienon tempun tehä.. oltiin lähetystä ja toi yhtäkkiä ampasee kesken hienon suoritusken kentän toiseen päähän mettään hiirijahtiin... onneksi pysähty tekeen tarpeitaan niin sain kiinni, ja toisto tehtiin onnsituneesti perään, niin ei jääny huonoa makua suuhun:D

Eipä sitten muuta tältä erää, tänään vielä pitkät iltalenkit ja voilah:D 

Lalllalalla, Old Pictures and Old Times

Nonniin elikkäs meillä on nyt vähän ollu Rikun kanssa taukoa, kun on hirvenpyyntiä ollu aika reippaasti. 

Ajattelin nyt tällä kertaa kertoa  reenihetkistä ja mm. mistä me lähdettiin ja mihin ollaan päästy. Rehellisesti sanottuna Riku ei aina kuuntele mua, varsinkaan lenkeillä. Mutta jatketaas:

Mistä lähettiin:

Rikun kanssa met lähimmä siitä että kun kotona sattui pieni tapaturma. Olin nuorempi pari vuotta kuin nyt, ja Riku oli äidin rapsutettavana sohvalla mie tulin siihen viereen ja riku puri minua naapasta. Ei pahasti mutta sillä lailla että kuitenkin kävi kipeää. Oli siis kateellinen äidin huomiosta. No, tämän jälkeen äiti löysi lehdestä ilmoitukset Karvakuonojen koirakoulusta ja soitti sinne. Sieltä eräs ohjaaja (Aino) sanoi että tulla heti seuraavana sunnuntaina sinne harjoittelemaan. Ja seuraava sunnuntai olikin ihan kamala. Riku veti joka suuntaan, Kuono oli kiinni maassa, ei mitään katsekontaktia ja en melkein pärjänny sille kun asettui hajun luokse ja pisti maate ja sain siis kirjaimellisesti raahata sitä hurttaa perässäni. Tätä jatkui 2kk....

Mihin ollaan tultu: 

 

.... 2kk:n päästä alkoi sujua, kiinnostuin valtavasti tokosta ja aloinkin työstämään seuraamista oikein kunnolla.  Kun reenailin jo kuudennetta kuukautta siellä, alkoi kaikki sujua. Pääsin ylempään luokkaan ja siitä alkoi Rikun ja minun yhteinen harjoittelu jakso.

Tähään päivään mennessä Riku on tällainen:

Se ei enään seuraa nätisti, eikä vedä (lenkillä ja vapaalla vetää ja se on työn alla että se saataisiin pois) Sillä pysyy kontakti eikä kuono laahaa maassa. Se ei ole enään 2vuoteen purrut minua kertaakaan. Se ei hypi taluttimessa koulutustilanteessa ja on ihanteellinen perhekoira. 

Ai luv juu<3

_______________________________________________

Sitten näitä reenikuvia viime viikoilta/kuukausilta kiitos kuvaajille!

Seuraa! Ihan nätisti se menee (c. Erika)

Seisoo! Äwwww (c. Erika)

Hae! Kommee poika. (c. Erika)

 Sivu!. ihana.....<33  (c. Erika)