Nonniin elikkäs meillä on nyt vähän ollu Rikun kanssa taukoa, kun on hirvenpyyntiä ollu aika reippaasti.
Ajattelin nyt tällä kertaa kertoa reenihetkistä ja mm. mistä me lähdettiin ja mihin ollaan päästy. Rehellisesti sanottuna Riku ei aina kuuntele mua, varsinkaan lenkeillä. Mutta jatketaas:
Mistä lähettiin:
Rikun kanssa met lähimmä siitä että kun kotona sattui pieni tapaturma. Olin nuorempi pari vuotta kuin nyt, ja Riku oli äidin rapsutettavana sohvalla mie tulin siihen viereen ja riku puri minua naapasta. Ei pahasti mutta sillä lailla että kuitenkin kävi kipeää. Oli siis kateellinen äidin huomiosta. No, tämän jälkeen äiti löysi lehdestä ilmoitukset Karvakuonojen koirakoulusta ja soitti sinne. Sieltä eräs ohjaaja (Aino) sanoi että tulla heti seuraavana sunnuntaina sinne harjoittelemaan. Ja seuraava sunnuntai olikin ihan kamala. Riku veti joka suuntaan, Kuono oli kiinni maassa, ei mitään katsekontaktia ja en melkein pärjänny sille kun asettui hajun luokse ja pisti maate ja sain siis kirjaimellisesti raahata sitä hurttaa perässäni. Tätä jatkui 2kk....
Mihin ollaan tultu:
.... 2kk:n päästä alkoi sujua, kiinnostuin valtavasti tokosta ja aloinkin työstämään seuraamista oikein kunnolla. Kun reenailin jo kuudennetta kuukautta siellä, alkoi kaikki sujua. Pääsin ylempään luokkaan ja siitä alkoi Rikun ja minun yhteinen harjoittelu jakso.
Tähään päivään mennessä Riku on tällainen:
Se ei enään seuraa nätisti, eikä vedä (lenkillä ja vapaalla vetää ja se on työn alla että se saataisiin pois) Sillä pysyy kontakti eikä kuono laahaa maassa. Se ei ole enään 2vuoteen purrut minua kertaakaan. Se ei hypi taluttimessa koulutustilanteessa ja on ihanteellinen perhekoira.
Ai luv juu<3
_______________________________________________
Sitten näitä reenikuvia viime viikoilta/kuukausilta kiitos kuvaajille!
Seuraa! Ihan nätisti se menee (c. Erika)
Seisoo! Äwwww (c. Erika)
Hae! Kommee poika. (c. Erika)
Sivu!. ihana.....<33 (c. Erika)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti